Ikäkriisit ovat tähän saakka ohittaneet minut vain hiukkasen hipoen, mutta  kuudenkympin rajapyykin ylittäminen on yllättäen aiheuttanut aikamoisia tunnetiloja.
Naiseus tuntuu olevan mennyttä mutta jostakin syystä se ei kovinkaan hetkauta. Elän etäsuhteessa joka tuo elämään kuitenkin jonkinlaista "pöhinää."  Mutta se, että elämänpäiviä on takana huomattavan paljon enemmän kuin edessä päin hetkauttaa paljon enemmän. Enkä ole kyllä ehtinyt päästä  itseni kanssa vielä sinuksi saati saanut sisintäni tasapainoon. Kaipaan mielenrauhaa ja merkitystä loppuelämälleni. Näitä asioita ajattelin blogissani käsitellä.